HANSA-AJAN KAUPPIASSUKU VISBYSTÄ JA REVALIASTA

Breitholtz-suku on ruotsalainen aatelissuku, lähtöisin 13. vuosisadan Visbyn kaupungista, joka oli tärkeä Hansa-liiton kaupunki Gotlannin saarella keskellä Itämerta. 14. vuosisadan toisella puoliskolla suvun maine ja varallisuus olivat nouseet, kiitos onnistuneiden naimakauppojen ja Novgorodin venäläisten kanssa käydyn menestyksekkään kaupankäynnin. 1400- luvulla suvun edustajia muutti Visbystä muihin Hansa-kaupunkeihin. Marquard II Breetholt asettui Liivinmaan Revaliaan (nykyisen Viron Tallinnaan - kaupungin historiasta lisää täällä) vuonna 1421, Jens muutti Tukholmaan vuoden 1430 aikoihin ja Wolter Breetholt asettui Lübeckiin vuonna 1540. Nykyinen Breitholtz-suku pohjautuu Revalian haaraa edustavaan kenraalimajuri Claes Breitholtziin (1620-1706), joka asettui Ruotsiin vuonna 1637. Siellä hänet aateloitiin kuningatar Kristiinan toimesta toukokuun 22. päivä vuonna 1650. Samana vuonna C.B. avioitui Margaretha Ödlan kanssa ja hänen perheensä esiteltiin Tukholman aatelishuoneella.

ALKUJUURET SAKSISSA VAI  RUOTSISSA?

Suvun nimi esiintyy ensimmäistä kertaa hautakivessä (no. 143), nimellä Hermannus (B)redhu(lt) tai (B)redhu(ot) vuonna 1313, Visbyn katedraalissa. Katedraali tunnettiin siihen aikaan nimellä Pyhän Marian kirkko. Hermannus tai hänen isänsä, jota ei tunneta, muutti Visbyyhyn 1240-luvulla, ja on saanut nimensä ilmeisesti lähtöpaikkansa mukaan. Paikka on voinut olla joko tanskalainen Bredholt, Breethout lähellä Hallea Brabantissa tai Lödöseen Bredhult, Göteborgista muutama kilometri koilliseen. Göteborg oli siihen aikaan Ruotsin ainoa satama länsirannikolla. Hansakauppiailla oli asema Lödösessä, joka teki kauppaa Visbyn kanssa.

ESI-ISÄ - HANSAKAUPPIAS - JA MUNKKI !

Vaikka Hermannuksen suhde myöhempiin sukupolviin ei ole ehdottoman varmaa, hän oli suurella todennäköisyydellä Marquard Breetholt II:n (n. 1400-1476) iso iso isoisä. Hänestä alkaen suvun sukupuu on tiedossa ja on luotettava. Marquard oli Saksan Hansan kauppias ja hänestä tuli Revalian pormestari. Myöhemmillä päivillään, vaimonsa (sukuaan van Borstel) kuoltua, hänestä tuli Pyhän Birgitan luostarin munkki. Luostari sijaitsi lähellä Revaliaa ja siellä oli sekä munkkeja että nunnia. Niinpä voidaan sanoa, että Breitholtzin suku on lähtöisin munkista!

Kuten Marquard II, lähes kaikki hänen miespuoliset jälkeläisensä 15. ja 16. vuosisadalla toimivat hansakauppiaina, tehden kauppaa Venäjän Novgorodista aina Biskajan lahdelle saakka. He kauppasivat Biskajan suolaa, Flandersin kankaita, Reinin viinejä, Liivinmaan maltaita ja vehnää sekä turkiksia, vahaa ja hunajaa Novgorodista. 1400-luvulla suvun jäseniä oli kauppiaina eri Hansa-kaupungeissa, Visbyssä, Revaliassa, Lybekissä sekä Brüggessä, avustaen toisiaan erilaisissa liikeasioissa.

Ennen avioitumisiaan jopa 20 Breetholtin suvun miestä kuului Revalian Mustapäiden veljeskuntaan, joka vuonna 1531 osti tyypillisen kauppiastalon pormestari Johann Viantilta ja tämän vaimolta Kerstine Breetholtilta. Kerstine oli perinyt talon isältään, Revalian pormestari Marquard Breetholt III:lta, joka puolestaan oli hankkinut sen vuonna 1478. Tämä osoitteessa Pikk Tänav 26 sijaitseva talo toimii nykyisin Tallinnan kaupunginmuseona. Kuusi Breetholtin suvun kauppiasta toimi raatimiehenä Revaliassa vuosien 1439 - 1603 välillä, kolme oli raatimiehenä Visbyssä (1384-1443) ja yksi Tuhkolmassa (1462-1474). Neljästä Revalian raatimiehestä tuli kyseisen kaupungin pormestari. Monet heidän vaimoistaan olivat Hansa-kaupungien raatimiesten tyttäriä ja kahdeksan Breetholtin suvun tyttöä avioitui, lähinnä Revalian, raatimiesten kanssa. Ei siis ihme, että Breetholtin suku oli yksi tärkeimmistä niin kutsutuista raatisuvuista Revaliassa, näytellen tärkeää roolia tässä kaupungissa ja Hansassa vuosisatojen ajan. Suvun viimeinen pormestari oli Mauritius Breetholt, joka kuoli ruttoon vuonna 1603.

JASPER VANNOI USKOLLISUUDEN VALAN RUOTSIN KUNINKAALLE

Marquard Breetholt IV edusti Revaliaa sen pormestarina Liivinmaan valtiopäivillä vuonna 1524, kun maassa päätettiin siirtyä noudattamaan luterilaisen kirkon oppeja. Vuonna 1521 hänen veljensä Jasper Breetholt oli ollut opiskelemassa Wittenbergin yliopistossa, reformaation synnyinsijoilla, ja mitä todennäköisemmin oli alkanut siellä protestantiksi. Liivinmaan valtion järjestys heikkeni asteittain 1500-luvun keskivälissä. Maan pohjoisimmat osat yrittivät vahvistaa sotilaallista puolustuskykyään yhteistyöllä Tanskan kanssa. Senaattori Jasper Breetholt oli yksi niistä neljästä, jotka lähettiin diplomaattisiin neuvotteluihin ensin Tanskan kuninkaan luo vuonna 1558, ja kun niissä ei onnistuttu, Ruotsiin, jossa neuvottelut olivat menestyksekkäät. Niinpä vuonna 1561 Liivinmaan pohjoisosista, eli siis Eestistä mukaanluettuna Revalia, tuli ruhtinaskunta laajenevaan Ruotsin supervaltioon. Jasper Breetholt vannoi uskollisuuden valan Ruotsin kuninkaalle Eerik XIV:lle ja sen seurauksena Breitholtzin suku on siitä saakka ollut Ruotsin alamaisuudessa.

Jasperin poika Evert I aloitti uransa hansakauppiaana, mutta vannoin pian uskollisuuttaan Ruotsin kuninkaalle, palasi ratsuväen upseerina Ruotsin armeijan mukana Eestiin ja taisteli 1570-luvulla Venäjän armeijaa vastaan, tämän valloittaessa osan maata. Vuoden 1583 rauhanneuvottelujen jälkeen Evertille luovutettiin maatiloja Eestistä (muiden muassa Udenküll) ja hänet nimitettiin alueen paikallishallinnon johtoon. Vuonna 1600 hän oli Haapsalon läänin johdossa käskynhaltijana. Hän kuoli vuonna 1622 ja haudattiin Pyhän Olavin kirkkoon Revaliassa, äitinsä Agnethe Rothertin hautakiven alle. Vuonna 1646, 24 vuotta myöhemmin, hänen saman niminen poikansa, Evert Breetholt II, kuoli ja haudattiin saman kiven alle. Evert II jatkoi isänsä poliittista uskollisuutta Ruotsin kruunulle. Palveluksistaan kruunulle ratsu-upseerina, Kustaa II Aadolf myönsi hänelle maata aatelismiehenä vuonna 1630. Tämä maa-alue oli kartanotila Inkerinmaalla, nimeltään Rogatino. Kun kuningatar Kristiina nousi valtaan, hän vahvisti isänsä tekemän luovutuksen.

KUNINGATAR KRISTIINA AATELOI CLAESIN JA MAURITZIN

Vuonna 1648 Evert II:n poika, Claes Breitholtz (1620-1706), saa kuningattarelta luvan vaihtaa Rogatino muutamaan maatilaan Länsigöötaanmaalla, Kaakkois-Ruotsissa. Näistä hän muodosti Margreteholmin (lähellä Mullsjöta), Breitholtzin suvun ensimmäisen kartanon Ruotsin maaperällä. Se nimettiin Claesin vaimon, Margareta Ödlan (n. 1624-1680) mukaan. Claes oli muuttanut pysyvästi Ruotsiin jo v. 1637, kun hänellä oli päärin asema kreivi Jacob De la Gardien hovissa, Makalösin palatsissa Tukholmassa. Toukokuun 22. päivänä vuonna 1650 Claes Breitholtz, silloin monarkin oman jalkaväkirykmentin luutnantti, aateloitiin kuningatar Kristiinan toimesta. Hänet esiteltiin aatelishuoneella Tukholmassa. Tanskaa vastaan vuosina 1675-1679 käydyn sodan aikana Claes Breitholtz ylennettiin kenraalimajuriksi ja toiseksi Ruotsin armeijan kahdesta varakomentajasta läntisessä Ruotsissa, vastaten sen ratsu- ja jalkaväkijoukoista.

Aatelointikirjeen mukaan kuningatar myönsi Claesille ja hänen nimeään kantaville jälkeläisille Ruotsin aatelisarvon, koska tämä oli päättänyt asettua pysyvästi Ruotsiin, oli ansioitunut osaamisellaan palvella kruunua, ja lopuksi, koska hänen esi-isiään oli aina pidetty ylhäisöön kuuluvina. Hänen vaakunansa päätettiin oleva sama, kuin mitä hänen esi- isillään: valkoinen (hopeinen) yksisarvinen takanaan vihreän lehmus, pohja jaettuna kahteen osaan, ylempi puolisko sininen, alempi punainen. Breitholtzin suvun paikka aatelishuoneella merkitsi sitä, että sillä oli poliittinen edustus Ruotsin valtiopäivillä 215 vuoden ajan, vuodesta 1650 vuoteen 1865.

Tänään Claes Breitholtzilla ja hänen vaimollaan Margareta Ödlalla on noin 235 jälkeläistä, kantaen Breitholzin nimeä neljässä eri maassa - Ruotsin lisäksi myös Suomessa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Suku jakautuu neljään haaraan. Ensinnäkin suvun päähaara, aatelointikirjeen kaitsijat, suvun edustajat ritarihuoneella, aiemmilla Ruotsin valtiopäivillä. Kahdella haaralla on juurensa Suomessa, ja lopuksi, Stjärnevikistä, eteläiseltä Itägöötaanmaalta sijaitsevalta kartanotilalta lähtöisin oleva haara.

Claesin nuorempi veli kapteeni Mauritz Breetholtz, tai von Bredtholtz (eli n. 1625 - n. 1709), toimi ratsuväkiupseerina Ruotsin Liivinmaan provinssissa vuonna 1653, kun kuningatar Kristiina myönsi myös hänelle aatelisarvon. Häntä ei kuitenkaan koskaan esitelty Ruotsin aatelishuoneella, luultavasti koska hän asui Liivinmaalla. Tietojen mukaan hänen miespuolisten jälkeläistensä sukuhaara sammui hänen poikansa, Johan Evert Breitholtzin myötä, kun tämä kenraalimajuri Wolmar Anton von Schlippenbachin Liivinmaan rakuunarykmentissä adjutanttina palvellessa vangittiin Venäjällä Poltavan taisteluissa vuonna 1709 ja lähetettiin Siperiaan
- - -
Oheinen teksti on suomennos Anders Breitholtzin laatiman kirjan "Ätten Breitholtz från hansatid till stormaktstid" englanninkielisestä lyhennelmästä ja on julkaistu tekijän luvalla. Sivujen ylläpitäjä ei vastaa käännöksessä mahdollisesti esiintyvistä virheistä (jos niitä huomaat, ota yhteyttä). Jos osaat ruotsia, lue sukuhistoria myös ruotsinkielisiltä sivuilta, teksti on eri ja sisältää mielenkiintoisia yksityiskohtia.