Tallinn - Tallinna - Reval Vuonna
1285 Tallinna oli hyväksytty Hansaliittoon, mikä merkitsi
sen historian ensimmäistä suurta kukoistuskautta kauppa-
ja käsityöläiskaupunkina. Tallinnan kautta kulki
Pihkovasta ja Novgorodista länteen mm. turkiksia, hylkeennahkaa
ja pellavaa, vastakkaiseen suuntaan taas verkaa ja suolaa. Suolaa
vietiinkin sellaiset määrät, että keskiaikaisen
Tallinnan sanottiin olevan suolalle rakennettu. Vuonna 1372 kaupungin
asukasluku oli kasvanut 4000 henkeen, ja parhaimmillaan keskiaikana
se nousi 6000:een, joten Tallinnaa on voitu pitää keskikokoisena
pohjoiseurooppalaisena kaupunkina.
(c) Kuvat / Photo: Markku Aalto-Setälä 1998 1300-luvulta
alkaen oli kiellettyä rakentaa kivitaloja muualle kuin kaupunkimuurien
sisäpuolelle. Kielto oli sotilasstrateginen: piirityksen tullessa
puiset esikaupungit poltettiin, ettei vihollinen saisi niihin sillanpääasemiaan.
Tämä kielto poistettiin vasta vuonna 1858, millä
seikalla lienee vaikutuksensa Tallinnan nykyiseen kaupunkikuvaan.
Tallinnan
keskiaikainen hallintomalli on ollut nykykulmasta katsoen hieman
kummallinen: yläkaupungissa, siis Toompealla, pitivät
valtaa aateliset, alakaupungissa taas porvaristo ja ylipäätäänsä
kauppiassääty. Kauppiassäädystä valittu
raati hoiti sekä hallinnollisia että oikeudellisia tehtäviä
alakaupungissa ja huolehti mm. kaupasta sekä rakennustoiminnasta.
1300-
ja 1400-luvuilla Tallinnan raati koostui 24 raatiherrasta ja neljästä
pormestarista. Raadin jäsenen kuoltua raati täydensi
itse itseään kauppiasylhäisön piiristä.
Tämä kaksijakoinen hallintomalli säilyi Tallinnassa
pääpiirteissään 1800-luvun loppuun saakka.
Käytännössä entisaikojen Tallinnalla on ollut
varsin laaja itsemääräämisoikeus suurten pohjoissaksalaisten
hansakaupunkien tapaan.
Killoista
mahtavin, Suuri kilta, oli vuosisatoja epäilemattä merkittävin
vaikuttaja Tallinnan yhteiskunnallisen elämän kaikilla
aloilla; raadin edustajat ja pormestarit valittiin poikkeuksetta
sen jäsenistä. Suurella killalla oli myös monopoli
suolan ostamiseen laivoista sekä sen vähittäismyyntiin.
Tämä ei ollutkaan mikään pikkumonopoli, koska
tiedetään, että esim. 15.7. 1442 - siis yhden päivän
aikana - Tallinnaan saapui 57 suolalastissa ollutta laivaa. Suuren
killan perustamisaikaa ei tarkkaan tiedetä, mutta vuonna 1325
se oli jo varmuudella olemassa. Sen jäseneksi hyväksyttiin
vain vakaavarainen, naimisissa oleva porvari, jolla oli oma talo
ja jota vähintään kaksi killan jäsentä
suositteli. Valintapäivinä oli alkoholin nauttiminen kiellettyä
koko kaupungissa. Suuren killan valta ulottui yksittäiseen
ihmiseen, jopa hänen pukeutumiseensa saakka. Henkilökohtaiset
juhlat, kuten häät ja merkkipäivät, kustannettiin
killan varoista, mutta toisaalta väärintekijöitä
varten oli oma vankityrmänsä...
Kiltamainen, mutta sotilaallisempi järjestö, oli Mustapäiden veljeskunta, jonka oletetaan syntyneen 1300-luvun puolivälin tienoilla. Tämän veljeskunnan mukaan suomalainen runoilija Martti Haavio otti runoilijapseudonyymikseen P. Mustapää. Veljeskunnan suojeluspyhimys, mustapää pyhä Mauritius, koreilee tänäkin päivänä järjestön kauniin renessanssitalon portaalissa osoitteessa Pikk 26. Mustapäiden jäseniksi hyväksyttiin etupäässä sellaisia kauppiaita, jotka eivät vielä voineet kuulua Suuren kiltaan, koska olivat poikamiehiä tai eivät omistaneet kauppahuonetta Tallinnassa. Mustapäihin kuului myös sivistyneistöä: kirjailijoita, opettajia, professoreja. Veljeskunnalla oli osastoja myös muissa Liivinmaan kaupungeissa. Vuosisatojen
mittaan sotien runtelemalla Liivinmaalla annettiin Tallinnan puolustus
nimenomaan Mustapäiden johdettavaksi, ja vaikuttaa siltä,
että tuo järjestö myös velvollisuutensa hoiti,
niin paljon sankaritarinoita on jäklipolville säilynyt.
Koko
kukoistavan kaupungin kuolema ei ollut kaukana, kun Novgorod sulki
länteen suuntautuvan kauppahuoneensa vuonna 1494. Se merkitsi
vakavaa iskua Tallinnalle kauppapaikkana. Mutta tapansa mukaan kaupunki
toipui tuosta iskusta, ja 1500-luvun alkupuolella Tallinnan Venäjän
kanssa käymä kauppa oli entistä laajempaa.
Vaurastumisen
myötä myös kaupungin puolustuskyky parani. Tanskalaisten
rakentamassa ympärysmuurissa oli vielä 1300-luvun keskivaiheilla
vain kymmenkunta suhteellisen vaatimatonta vartiotornia, mutta 1530-luvulla
määrä oli jo kolminkertainen, ja puolustusmuuria
korotettiin ja vahvistettiin jatkuvasti.
Renessanssin
aikakaudella, siis lähinnä 1500-luvulla, tapahtui Tallinnan
historiassa paljon. Uskonpuhdistus vuosisadan alkupuolella oli omiaan
ravistelemaan yhteiskunnallisia oloja, ei suinkaan vakiinnuttamalla
niitä. Valtataistelu aateliston ja raadin välillä
tiukkeni, ja toisaalta käsityöläisammattikunnat alkoivat
vaatia oikeuksia osallistua vallankäyttöön. Vuonna
1558 puhjennut Liivinmaan sota, joka kesti 25 vuotta, toi mukanaan
vallanvaihdoksen. Vuonna 1561 alkoivat Toompella isännöidä
ruotsalaiset. Kalpaveljesten ritarikunta oli vuosisataiset tehtävänsä
tehnyt ja sammui tyystin. Ruotsalaiskautta kestikin sitten noin
150 vuotta.
Ruotsinvalta
Mutta
Tallinna puolustautui sankarillisesti ja jäi venäläisiltä
valloittamatta. Kaupungin itäpuolella sijaitsevan, hieman toista
sataa vuotta aikaisemmin rakennetun (valmistui 1436) birgittalaisluostarin
Iivanan joukot sen sijaan onnistuivat tuhoamaan vuonna 1577. Jäljelle
jäi mahtava päätyseinä, joka on pystyssä
nykyäänkin.
Westfalenin
rauhan jälkeen 1600-luvun loppupuoli oli Tallinalle kasvun
aikaa. Novgorodista vietiin Tallinnan kautta esimerkiksi pellavaa
ja hamppua sekä turkiksia, joista oravannahat olivat kysytyimpiä.
Tärkeä vientituote oli myös kynttilöiden valmistuksessa
tarvittu vaha. Toiseen suuntaan kulki jalometalleja: tinaa, hopeaa,
kuparia, platinaa. Suuria tuloja saatiin verasta; hollantilaiseen
verkaan oli vain harvalla varaa, mutta hyvää oli myös
englantilainen tai ranskalainen laatu.
Takaisku
tuli kuitenkin 1700-luvun alussa; vuonna 1700 alkoi suuri Pohjan
sota, jonka seurauksena Ruotsi menetti suurvalta-asemansa. Syyskuun
29. päivänä vuonna 1710 ruttoepidemian riivaama Tallinna
antautui Pietari Suuren joukoille kuukauden piirityksen jälkeen
|